Seksuaalinen väkivalta on sukupuolinormeja ylläpitävän yhteiskuntamme perintö

Vuodenvaihteen ahdistelutapausten yhteydessä esitetyistä viranomaislausunnoista virinnyt #lääppijä -kampanja on osoittanut seksuaalisen häirinnän olevan tyttöjen ja naisten kollektiivinen kokemus. Puheenvuoroissa on tuotu esiin myös poikien ja miesten kohtaama seksuaalinen kaltoinkohtelu sekä toivottu keskustelua käytävän kaikki sukupuolet huomioiden. Ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamista ei tule koskaan hyväksyä, mutta ilmiöiden taustalla vaikuttavia tekijöitä täytyy ymmärtää ja tarkastella laajemmasta yhteiskunnallisesta, historiallisesta ja kasvatuksellisesta perspektiivistä.

Elämme kulttuurissa, jossa sukupuoli on vahvasti normitettua. Miehenä oleminen perustuu monen nuoren mielikuvissa suorittamisen, valloittamisen ja kunniaa vaalivan soturimentaliteetin ihanteisiin. Kotimaisen maskuliinisuuden hegemonia ei eroa olennaisesti muista kulttuureista tai maantieteellisistä sijainneista. Seksuaalisuus on säänneltyä, ja tyttöjen sekä naisten asema tässä yhteydessä alisteinen.

Kohtaamme työssämme päivittäin ihmissuhteita, sosiaalisten tilanteiden haasteita ja kiusaamiskokemuksia pohtivia poikia ja nuoria miehiä. Turvallisten tilojen, positiivisten roolimallien sekä tunne- ja keskustelutaitojen puuttuessa vaikutteita haetaan esimerkiksi sosiaalisesta mediasta sen sisältöä kyseenalaistamatta. Omaa kyvykkyyttä rakastajana mitataan pornon kautta sen sijaan, että teemaa pohdittaisiin ikätovereiden, kumppanin tai luotettavaksi koetun aikuisen seurassa.

Pojille tulisi antaa tilaa keskustella itsestään, mutta myös sukupuolten tasa-arvosta ja ihmisten tasapuolisesta kunnioittamisesta ilman häpeän tunnetta. Heille ei tulisi antaa syytä sukupuolinormien toisintamiseen ja pakottaa heitä toimimaan väkivaltaisen poikakoodin velvoittamana. Mikäli pojat eivät pääse puhumaan tunteistaan sekä omien ja toisten rajojen kunnioittamisesta, ei voida olettaa, että taidot heräisivät yhtäkkiä myöhemmässä elämänvaiheessa.

Seksuaalinen häirintä, ahdistelu ja kaltoinkohtelu ovat sukupuoleen katsomatta traumatisoivaa ja koskemattomuutta loukkaavaa. Työssämme olemme kuitenkin havainneet, että pojilla ei ole usein lupaa tuoda näitä kokemuksia esille. Populaarikulttuuri tulvii kuvastoa, jossa raiskausfantasiat elävät, poikuuden menettäminen nähdään siirtymäriittinä lapsuudesta aikuisuuteen ja poikien kohtaamalle seksuaaliselle väkivallalle naureskellaan.

Aikuisella on velvollisuus puuttua seksuaaliseen vihapuheeseen ja muita sukupuolia tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä mitätöivään kielenkäyttöön. Poikien Talon sukupuolisensitiivisen nuorisotyön tavoitteena on havaita keskustelukulttuurien pohjavirtauksia sekä avata nuorille ympäröivää maailmaa ja esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhrien kokemuksia vähättelevien viraali-ilmiöiden ja meemien piilomerkityksiä.

Haastamme pojat, miehet sekä heidän kanssaan työskentelevät pohtimaan kriittisesti sukupuolen merkitystä sekä toimimaan tasa-arvon puolesta sukupuolen moninaisuus huomioon ottaen. Poikana tai miehenä olemista ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta omasta toiminnasta tulee tuntea vastuu ja pyrkiä vaikuttamaan ympäristöön positiivisesti, haitallisia perinteitä kitkien ja ahtaita sukupuolikäsityksiä murtaen.

Kalle Laanterä
Johan Pirttikangas
Tommi P. Pesonen
Kimmo Saastamoinen
Tatu Tossavainen

Poikien Talo
Kalliolan Nuoret ry