Poikien Talon blogi | Miksi yksinäisyys tappaa miehiä?

Helsinkiläinen leikkipuisto hyytävänä syyspäivänä.
 
Viisivuotias poikani juoksee innokkaasti muiden lasten sekaan. Seuraan kiinnostuneena, kuinka hän mahtaa löytää paikkansa meluavassa, värikkäisiin haalareihin puetussa lapsijoukossa. Ei kulu minuuttiakaan kun hän jo lähestyy toista, suunnilleen kokoistaan poikaa ja sanoo: “Moi, mä oon Nooa, ollaanko kavereita?” Sitten nämä kaksi juoksevat, kiipeilevät, nauravat ja vitsailevat kuin olisivat tunteneet toisensa iät ajat kunnes on aika lähteä kotiin.
 
Sama ei ihan toimi aikuisten maailmassa. Millaiselta vaikuttaisin, jos menisin kahvilaan, istuisin ventovieraan kanssa samaan pöytään ja leveästi hymyillen kysyisin: “Ollaanko kavereita?” Ajatuskin naurattaa, samoin kuvitelma toisen reaktiosta. Missä iässä yleensä menetämmme pikkulasten spontaanin kyvyn ystävystyä?
 
Turun yliopiston tutkijan, kasvatuspsykologian dosentin Niina Junttilan kirja Kavereita nolla paljastaa, kuinka vakavaa ja laajalle levinnyttä yksinäisyys Suomessa on. Yksinäisyys voi satuttaa jopa fyysisesti. Myös useat kansainväliset tutkimukset varoittavat emotionaalisen eristyksen vaikutuksista. Yksinäisyyden on todettu jopa kohottavan kuolinriskiä tupakoinnin ja sydänsairauksien tavoin (esim. Schulevitz, 2013).
 
Millä tavalla yksinäisyys vaikuttaa nuoriin ihmisiin, joille media viestii jatkuvasti, että ainoastaan romanttisessa rakkaudessa saa kokea syvää yhteyttä toiseen? Entä kuinka yksinäisyys vaikuttaa poikiin, joiden keskuudessa tyyni ja varautunut käyttäytyminen yleensä katsotaan vahvuudeksi?
 
New Yorkin yliopiston soveltavan psykologian professori Niobe Way johti 20 vuotta kestänyttä tutkimusta, jota hän kuvaa kirjassaan Deep Secrets: Boys' Friendships and the Crisis of Connection. Way kysyi teini-ikäisiltä pojilta, mitä heidän lähimmät ystävyytensä merkitsivät heille, ja dokumentoi heidän vastauksensa. Kirja osoittaa kuinka tämä yksinkertainen kysymys voi avata suuren itsetutkiskelun vyyhdin miehissä.
 
Wayn tutkimus sai selville että varhaisessa nuoruudessa pojat kokivat syvästi tyydyttävää emotionaalista yhteyttä ja rakkautta toisiinsa, mutta aikuisuudessa tämä yhteyden tunne oli kadonnut.
 
Kirjassaan Way kertoo: “Myöhäiseen teini-ikään mennessä pojat tietävät, että heidän läheiset ystävyyssuhteensa toisiin poikiin, ja jopa tunteiden näyttäminen, vaarantavat sosiaalista asemaa. Heidät saatetaan leimata 'tyttömäisiksi', 'kypsymättömiksi' tai 'homoiksi'. Siksi pojat keskittyvät siihen, mitä he eivät ole. He eivät ole tyttöjä, pikkupoikia, tai heteroseksuaalisten poikien tapauksessa homoja. Kulttuurisessa kontekstissa, jossa poikien läheinen ystävyys yhdistetään ikään, sukupuoleen (nainen) tai seksuaalisuuteen (homo), nämä pojat “kypsyvät” miehiksi, jotka ovat itsenäisiä, emotionaalisesti pidättyväisiä ja eristäytyneitä. Ystävyyssuhteiden viilentyminen tapahtuu 16–19 vuoden iässä. Tässä iässä myös poikien itsemurhat lisääntyvät dramaattisesti, jopa viisinkertaiseksi verrattuna tyttöihin, kun varhaisessa teini-iässä luku on kolminkertainen verrattuna tyttöihin. Myös kouluampumiset, joista olemme lukeneet sanomalehdistä, ovat tapahtuneet samassa kehitysvaiheessa. Lisäksi myös väkivalta yleisemmin tapahtuu poikien keskuudessa.” (Niobe, 2013.)
 
Suomessa miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin naisten. Vuonna 2014 itsemurhakuolleisuus eli itsemurhien määrä vuodessa 100 000 asukasta kohden oli 14,4. Miehillä 22,3 ja naisilla 6,9. Kolme neljästä itsemurhan tehneestä oli miehiä. Yksi kolmesta 15–24 vuotiaana kuolleesta oli tehnyt itsemurhan. (Tilastokeskus, 2014.)
 
Tällaiset tosiasiat huomioon ottaen Poikien Talon kaltaiset palvelut ovat äärimmäisen tärkeitä yhteiskunnassamme. Poikien Talo on paikka, jossa teini-ikäiset pojat ja nuoret miehet voivat luoda siteitä toisiinsa syrjimättömässä ympäristössä. He voivat tuntea itsensä hyväksytyiksi ja oppia itsekin suvaitsevaisuutta kaikenlaisia ihmisiä kohtaan etnisyydestä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mielenlaadusta välittämättä. Tässä turvallisessa Poikien talon yhteisössä voi helposti ja vaivaantumatta kysyä: “Ollaanko kavereita?”  
 
William Rivera
Poikien Talon harjoittelija
Kehitysyhteistyön asiantuntija
 
Lähteet
3. Way Niobe, 2013. Deep Secrets: Boys' Friendships and the Crisis of Connection. Fellows of Harvard Collage. United States.