Rasisminvastaisena päivänä 21.3.

Vietämme tänään tiistaina YK:n kansainvälistä rasisminvastaista päivää. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksiin rasisminvastaisen viikon liittää kansalais-, liikunta sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen syrjintää ehkäisevien käytännön toimien näkyväksi tekeminen.
 
Itsensä rasismista vapaaksi toimijaksi sertifioimisen ohella on tärkeää tuoda esiin konkreettisia työkäytäntöjä, jotka purkavat syrjinnän, mukaan lukien rasismin, mahdollistavia sosiaalisia rakenteita ja estävät tällaisten katvealueiden ja kasvualustojen syntymisen. Mikäli esimerkiksi nuorison ja nuorten aikuisten parissa työskentelevät järjestöt ja yhteisöt irtisanoutuvat rasismista valvomatta ja pyytämättä osallistujiaan ilmoittamaan syrjintään liittyvistä havainnoista, voi ulospäin annettu viesti vaikuttaa välinpitämättömyydessään negatiivisella tavalla erilaisten syrjintäkokemusten esiintuomiseen. Tämän vuoksi on huomioitava, ettei rasisminvastaisen työn tulisi olla vain kausittaisesti tapahtuvien kampanjoiden kautta ulos tulemista vaan kirjattuna oman toiminnan perusrakenteisiin.
 
Toteamme yksimielisesti, että uusnatsismin, äärioikeistolaisen ajattelun ja arkipäivän rasismin vastustaminen vaatii päivä päivältä enemmän yhteistä ponnistelua yksityisessä, julkisessa, paikallisessa ja valtakunnallisessa tilassa. Tästä huolimatta emme usko, että ääriryhmien jäseniksi itsensä lukevien yksilöiden demonisointi ja ulossulkeminen on oikea saatika riittävä tie rasismin kitkemiseen yhteiskunnastamme.
 
Sulkeutuvat portit ja sisäänpääsyjen mahdottomuus ovat tekijöitä, jotka synnyttävät äärimmäisiä ratkaisuja ja saavat yksilöt hakeutumaan foorumeille, joilla keskeistä on oman äänen kuuluviin saaminen muiden tunteista ja hyvinvoinnista välittämättä. Yhteisöllisyyttä ja hyväksytyksi tulemista voi löytää myös väkivaltaisen ideologian jakavien ihmisten seurasta, vaikkakaan yhden totuuden kyseenalaistaminen ja kriittinen tarkastelu, omien tarpeiden esiin tuominen ja haitallisista vaikutuksista irtautuminen eivät ole yksiselitteisesti mahdollisia ryhmäpaineen alla. Niin ikään tärkeää on tukea niitä nuoria, jotka elävät riskialttiissa ympäristössä ja joiden tulevaisuuden näkymät kapeutuvat rajoittavien sosiaalisten ympäristöjen myötä.
 
Ihmisten kohtaamattomuus on keskeisiä syitä, joiden vuoksi rasismia ja muuta erimuotoista syrjintää ilmenee. Yhtäältä ajattelemme, että jokaiselta rasistisesti oirehtivalta henkilöltä puuttuu kokemus onnistuneesta yhteistyöstä, jonka taustaltaan erilaiset ihmiset ovat saaneet aikaan.
 
Koemme, että maahanmuuttokeskustelussa on saavutettu kyllästymispiste, minkä seurauksena rasismi, muukalaisviha ja perusoikeuksien polkemista vaativat puheenparret ovat arkipäiväistyneet ja muuttuneet ”uudeksi normaaliksi”. Sanat ja kieli ovatkin usein se väline, jolla toisinnetaan erimuotoista syrjintää ja estetään yksilön tai ryhmän tasa-arvon toteutuminen.
 
Syrjintää ei voi kuitenkaan aina nähdä ja kuulla. Toisessa keskustelussa onkin tuotu esiin äärimmäisen oivaltavasti, että vaikka rasismin ja äärimieliseen nationalismiin pohjautuvan syrjinnän ydintä voi olla haastavaa pukea tyhjentävästi sanoiksi yhteen lauseeseen, on se ilmiönä äärimmäisen erottuva ja jonka läsnäolosta ei voi erehtyä. Omien etuoikeuksiemme tunnistaminen on tässä suhteessa ensiarvoista. Mahdollisuuksiemme vuoksi meidän tehtävämme on tukea ja puolustaa niitä, joiden ääni ei tule kuuluviin.
 
Rasismin tai muun syrjinnän muodon vähäinen näkyminen omassa palvelussa ei tarkoita, etteikö sitä voisi esiintyä asiakkaiden välisissä suhteissa tai esimerkiksi kieli-, kulttuuri- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan kävijän suhteessa hänet vastaanottavaan palveluun. Haasteena onkin, miten näkymätön ja jokin näennäisesti poissaoleva tehdään näkyväksi, ja miten haastamme omia, hyviksi havaittuja käsityksiämme ja työtapojamme, jotta erilaiset syrjinnän kokemukset tulevat sanoitetuiksi ja käsitellyiksi rakentavalla tavalla.
 
Marraskuussa 2015 alkunsa saanut ja tänään tiistaina pienen tauon jälkeen jatkuva Poikien Talon Intercultural Evening on yhteisöllisyyteen ja turvallisen tilan ajatukseen perustuva ryhmätoiminnan muoto, jonka sisällä syntysuomalaiset ja maahan muuttaneet pojat ja nuoret miehet voivat kohdata toisensa, oppia toisistaan ja kokea osallisuutta lähtömaistaan huolimatta. Nimensä mukaisesti toiminnassa on keskeistä kulttuurisen pääoman jakaminen. Toiminta sisältää myös hiljaisten, yhteiskunnallisten tietojen harjoittelua sekä suomen kielen opiskelua niin arkikäytössä kuin oppimateriaaleja ja selkokielisiä uutisia apuna käyttäen.
 
Tämän vaihdon mahdollistaa turvallinen tila, johon jokainen on tervetullut omana itsenään. Turvallisessa tilassa jokaisella on mahdollista kokea olevansa hyväksytty ja ilmaista itseään – loukkaamatta kuitenkaan toista. Kävijöiltämme pyydämme kunnioittamaan keskeisiä periaatteita, joita ovat muun muassa muiden kävijöiden sekä heidän rajojensa kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen, ystävällisyys ja tiloistamme yhdessä huolta pitäminen.
 
Meille ovat myös tervetulleita henkilöt, joilla ei ole aiempaa kokemusta kohtaamisista esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kanssa ja jotka suhtautuvat tämän vuoksi skeptisesti maahan muuttaneisiin ihmisiin. Poikien Talolla tutustumisen voi tehdä tilassa, jossa saa kysyä, ihmetellä ja päivittää käsitystään muista ihmisistä ja heidän välityksellään eri kulttuureista ilman pelkoa kasvojensa menettämisestä.
 
Ovemme ovat auki kaikille, jotka uskaltavat haastaa itseään ja kohdata toisensa ennakkoluulottomasti.
Ovemme ovat auki kaikille, joilla ei ole muuta paikkaa, minne mennä.
 
Poikien Talon Intercultural Evening -toiminta 13–28-vuotiaille
Tiistaisin klo 15–19
 
Poikien Talo
Sörnäisten rantatie 31 A (2. kerros)
Helsinki
 
Lisätietoja Kimmolta: kimmo.saastamoinen@poikientalo.fi, p. 040 775 1549