Tämä kirjoitus on sinulle, tyttö, poika tai – oikeastaan sukupuolellasi ei ole tätä lukiessasi merkitystä, sillä sinä tiedät itse parhaiten, kuka olet ja millä nimellä tahdot itseäsi kutsuttavan. 

Sinulla on oikeus olla epävarma, allapäin ja toivoton. Olet saattanut seurata vierestä ystäväsi tai perheenjäsenesi sairastuvan ja uupunut itse hänestä huolehtiessasi. Et ole ehkä täysin tiennyt, miten toimia ja mistä hakea apua, tuntenut riittämättömyyttä sen vuoksi. Olet mahdollisesti pohtinut omaa mielenterveyttäsi, välttänyt sosiaalisia tilanteita, juhlia ja katseita julkisissa tiloissa, pelännyt epäonnistuvasi ja menettäväsi kasvosi muiden ihmisten edessä. Kenties kaipaat lohtua, ymmärrystä tai olkapään, johon nojata. 

Sinulla on lupa tuntea näin. 

Kohtaamme tekemässämme sosiaalisessa nuorisotyössä viikoittain kymmeniä, ellei jopa satoja eri nuoria ja nuoria aikuisia. Heistä jokainen on kulkenut oman polkunsa ennen pysähtymistään tienhaaraan, joka voi näyttäytyä tuntemattomuudessaan pelottavalta. Tullessaan mukaan toimintaamme nuoret kertovat usein yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja osattomuudesta, kiusatuksi tulemisesta, kotona, koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta sekä muista kipukohdista, jotka heittävät varjonsa nykyhetken ja tulevaisuuden ylle. Heidän elämistään on saattanut pitkään puuttua luotettavaksi koettu läheinen, esimerkiksi ystävä tai aikuinen, jonka puoleen kääntyä niin kirkkaana kuin pilvisenä päivänä. Työssämme pyrimme tarjoamaan aiempaa elämänhistoriaa korjaavia kokemuksia ja olemaan aidosti läsnä ja kohdattavissa kun meitä tarvitaan. Se, että tulet luoksemme, tekee työstämme meille arvokasta ja merkityksellistä. 

Puhumme nuorten kanssa päivittäin mielenterveydestä – joko omasta tai läheisen jaksamisesta – huolista ja murheista, mutta myös haaveista, ilonaiheista sekä keinoista, joilla edistää ja suojella mielen hyvinvointia. Mielenterveys ei ole meille aiheena tabu eikä ilmiönä eksoottinen. Se on asia, joka vain on – jokaisella ihmisellä, sukupuolesta, iästä, kotimaasta ja kulttuurista riippumatta. Aiheen arkipäiväisyydestä huolimatta ymmärrämme, ettei mielenterveys ole itsestäänselvyys, ja että sen turvaamiseksi täytyy nähdä vaivaa, välillä pitkäkestoisesti ja askel kerrallaan edeten. 

Kohtaamistemme perusteella tunne-elämän ja mielenterveyden häiriöistä, esimerkiksi masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, ei ole monestikaan helppoa puhua, ainakaan aluksi. Mahdollisiin diagnooseihin liittyy usein näköalattomuutta ja pelkoa leimaantumisesta. Vaikka diagnoosit ovatkin vain aikaansa sidottuja, ennemmin tai myöhemmin päivittyviä ihmisen tarvitseman tuen ja hoidon mahdollistavia sopimuslausekkeita, saattavat ne tuntua elinkautisilta tuomioilta, jotka määrittävät kantajansa identiteettiä vastoin tämän tahtoa. Toisaalta, ja onneksi, niiden koetaan myös antavan hyväksyttävän, lääketieteellisen selityksen omaan vointiin ja aloittavan muutoksen antamalla nimen elämää aiemmin varjostaneelle toivottomuudelle. Tiedämme myös, että tunteiden tunnistaminen ja niiden sanoittaminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä ilman toisen ihmisen peilaavaa ja vakaannuttavaa apua. Vaikeinta on ylittää kynnys ja kertoa huolesta ensimmäistä kertaa. 

Uskomme, että puhumme jokaisen suomalaisen nuorisotyön piirissä työskentelevän suulla sanoessamme, ettei ole sellaista huolta, joka järkyttäisi meitä ja jota emme kestäisi kantaa kanssasi. Meillä saat kysyä ja kertoa, ja lupaamme, ettet jää yksin. Huolimatta siitä, että lähdemme päivän päätteeksi töistä kotiin, tapaamme ystäviämme, käytämme koiran kävelyllä ja palaudumme tekemästämme työstä valitsemillamme tavoilla emmekä ole tavoitettavissa vuorokauden ympäri, emme kuitenkaan unohda sinua palatessamme takaisin työhömme seuraavana aamuna. Viikonloput ja juhlapyhät saattavat tuntua sinusta loputtomilta, mutta silloinkin sinun tulee tietää, että joku haluaa kuulla äänesi ja kuulee huolesi, vain yhden puhelinsoiton päässä. 

”Onko se normaalia” on yksi useimmiten kuulluista kolmisanaisista kysymyksenaluista tekemässämme sosiaalisessa nuorisotyössä, jossa tuemme ja vahvistamme nuorten mielenterveyttä yksilöllisesti kahdenkeskisissä tapaamisissa, yhteisöllisesti avoimissa kahvila- ja olohuonetoiminnoissa sekä erilaisissa keskustelu- ja harrastusryhmissä. Saatamme vastata kysyjälle, että normaali on kovin häilyvä ja epämääräinen käsite, pikemminkin mittayksikkö kuin hyväksytyksi tulemisen määre, jonka varjolla monesti evätään ihmisen sisäänpääsy yhteisöihin ja ryhmiin, ja jolla viitataan toisinaan normatiivisuuteen ja yhdenmukaisuuteen, joilla ei puolestaan pitäisi olla monimuotoisen, elämyksiltään, kokemuksiltaan, mauiltaan ja mahdollisuuksiltaan rikkaan ihmiselämän kanssa mitään tekemistä eikä sanan tulisi antaa vaivata liikaa, koska outous ja erilaisuus ovat lähes aina tavanomaista kiinnostavampia ihmisen luonnetta ruokkivia piirteitä, mikä on tosin tässä mielenterveyttä käsittelevässä lauseessa vain sivujuonne, ja joka jääköön tällä erää vain yksittäiseksi anekdootiksi, mutta että monesti on tavallista, vielä useammin erittäin todennäköistä ja useimmiten täysin luonnollista, että ihminen kokee jossain vaiheessa elinkaartaan lyhyt- tai pitkäkestoista ahdistuneisuutta, alakuloa, pelkoa tai jaksamattomuutta, jonka kohtaaminen ja työstäminen vaatii toisen ihmisen tukea.  

Syitä mielenterveyden häiriöihin sekä akuutteihin eli lyhytkestoisiin, mahdollisesti kuormittavan tilanteen laukaisemiin ja kroonistuneisiin eli pitkäaikaisiin oireisiin on lukuisia: taustalla voi olla lähimenneisyydessä tapahtunut läheisen menettäminen, parisuhteen tai läheisen ihmissuhteen päättyminen, historiaan sijoittuvat haavoittavat muistot ja kokemukset, riidat, konfliktit ja ristiriidat, kuormittuminen opiskelussa tai työelämässä, mutta yhtä lailla osattomuus, syrjäytetyksi tuleminen, toimettomuus ja työttömyys, perinnölliset syyt, pitkäkestoinen stressi ja esimerkiksi sairastuminen läheisen mielenterveydestä huolta kantaessa. Luettelemalla nämä tekijät haluamme kertoa, että ihmiset ovat eläviä ja kehittyviä organismeja, jotka vaikuttavat ympäristöönsä ja antavat ympäristönsä vaikuttaa itseensä, toiset altistuen herkemmin kuin toiset. Ei ole heikkoutta tai häpeällistä olla inhimillinen. 

On itsestään selvää, ettemme voi täysin tietää, miltä sinusta tuntuu, kun kerrot pelkääväsi tai olevasi masentunut. Ymmärrämme kuitenkin, millaisia tunteita, todellisilta tuntuvia näkyjä, uhkakuvia ja muutoksia ajattelussa mielenterveyden häiriöt saavat aikaan. Siinä hetkessä voi tuntua siltä, että on ainoa ihminen maailmassa, jolle on käynyt samalla tavalla. Vaikka jokainen meistä onkin yksilöllinen ja ominaisuuksineen ainutlaatuinen, on kuitenkin silkka tilastollinen mahdottomuus, ettei kukaan olisi aiemmin kokenut samaa kanssasi tai taistelisi tälläkin hetkellä samojen ajatusten kanssa. Vaikka sinusta saattaa tuntua, että koko maailma on kääntynyt sinua vastaan, voimme taata, ettei asia ole niin kuin se ensisilmäyksellä vaikuttaa. Jos et vieläkään usko, voit kuunnella Velvet Undergroundin kappaleen I’ll Be Your Mirror, ja kuulla Nicon sanovan sinulle saman asian. 

Sinua saattaa lohduttaa tieto siitä, ettet ole yksin. Ympärilläsi on ihmisiä, ja jos ei juuri tällä hetkellä, ainakin muistoja menneisyytesi ihmisistä, jotka ovat kamppailleet yhtä lailla oman jaksamisensa kanssa, jättäneet siitä kertomatta ja nähneet uskomattoman määrän vaivaa selvitäkseen päivästään koulussa, töissä tai muussa ympäristössä ilman todellisen minuutensa paljastamista. Huolimatta siitä, että mielenterveydestä ja psyykeen häiriöstä puhutaan nykypäivänä joka puolella, ovat ne sangen tuoreita aiheita suomalaisessa keskustelukulttuurissa ja asenneilmastossa. Sinua edeltävä sukupolvi on saattanut kokea häpeää ja syyllisyyttä oireiden esiin tuomisesta, vaiennut omasta tai perheenjäsenen sairastumisesta ja valitettavimmissa tapauksissa sulkenut psyykkisesti sairastuneen ihmisen elämästään. Tästä syystä muistutamme usein, että olet tervetullut meille juuri sellaisena kuin olet eikä sinun tarvitse huolehtia siitä, millaisena kuvittelet muiden sinut näkevän. 

Elämme aikaa, jossa menestys nähdään ihmisenä onnistumisen suurimpana mittarina ja elämä lineaarisena menestystarinana, jonka kulkua mitkään ongelmat eivät saa hidastaa. Me ajattelemme toisin. Meidän tarinassamme on sallittua pysähtyä, kokea merkityksellisyyttä, onnea ja osallisuutta, löytää elämään rutiineja ja päivittäistä sisältöä, olla armollinen itseään ja omia voimavaroja kohtaan, ja jatkaa matkaa sitten kun olet siihen valmis. Elämän kiertokulusta ja syklisestä luonteesta johtuen hyvillä kausilla on tapana seurata vaikeampia vuosia. 

Edessämme on pitkä, kylmä ja pimeä aika, joka saa ihmisen hakeutumaan ihmisen luokse, kunnes kevät taas koittaa. Meille on tärkeää kuulla, mitä sinulle kuuluu, mitä ajattelit tänään ja minne haaveilet matkustavasi – jos ei vielä ensi kesänä, kenties sitä seuraavana. 

Jos vielä silloinkin, katsoessasi auringon laskevan kaukaisuuteen, tunnet olevasi yksin, muista, että on aina joku toinen, joka katsoo samaa maisemaa samoin silmin. 

Kimmo Saastamoinen 

Kirjoittaja työskentelee Helsingin Poikien Talon vastaavana ohjaajana.