Kun nuoret heittäytyivät musiikillisiin kokeiluihin
November 18, 2022
Sukupuolista oppimista ja itsensäkin ihmettelyä
August 31, 2023
Tienviittoja ja dialogisuutta
Nuorten opinto- ja urapolkujen tukeminen And Beyond-hankkeessa
Paskaduunia ja portfolioita – vai inhimillisyyttä ja omien arvojen mukaista työtä? Helsingin Poikien Talon vastaava ohjaaja Kimmo Saastamoinen käsittelee kirjoituksessaan näiden kysymysten lisäksi luovia lähestymistapoja, joita kehitettiin And Beyond-hankkeessa (2021–2023) yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa.
Kelatessamme elämäämme takaperin on kiinnostavaa pyrkiä ajoittamaan ja paikantamaan omalle aikajanalle niitä ihmisiä ja hetkiä, jotka ovat vaikuttaneet myöhempiin valintoihimme ja nykyhetkeen johtaneisiin opinto- ja urapolkuihin.
Kuka on ollut se esikuva, innoittaja ja varhainen vaikuttaja, jonka roolimallin seurauksena olemme valinneet toimia tietyllä tavalla? Olemmeko päätyneet tiettyyn elämäntilanteeseen selkeiden valintojen sijaan ajelehtien ja tarttumalla sattumanvaraisesti ojennettuihin oljenkorsiin sopivalla hetkellä? Onko kyse sittenkin yhteiskunnan sanelemien ehtojen edessä heräävästä sisäsyntyisestä selviytymistaidosta?
Opinto- ja urapolkujamme kartoittaessa jäljet johtavat usein sille kuuluisalle sylttytehtaalle, missä valinnan ovat tehneet omat kasvattajamme – sini- ja valkokauluksiset, kouluttautumattomat ja korkeakoulutetut, yrityksen ja erehdyksen kautta elantonsa ansainneet, mainetta ja menestystä maistaneet, konkurssin kokeneet, työttömiksi tulleet, jaloilleen laskeutuneet, mutta myös unelmistaan eksyneet –, joiden asettamaa esimerkkiä jälkipolvet vaalivat aineettomana perintönään.
Esimerkin seuraaminen tapahtuu tiedostamatta ja monesti oman taustan vaikutusta analysoimatta, mutta tiedostaen erityisesti niissä tapauksissa, joissa yksilö valitsee jalanjäljissä kulkemisen sijaan kulkea omiin kasvattajiinsa nähden täysin päinvastaista reittiä. Edellä kuvatut vastarinta ja kapinahenki kuuluvat itsetutkistelua ja olemassaolon kriisiä täynnä olevaan nuoruuteen, jossa kuitenkin oikein ajoitettu ja mitoitettu kannustus ja validointi – esimerkiksi opettajan rohkaisevat sanat – voivat viitoittaa omaa polkua tiettyyn suuntaan.
Helsingin Poikien Talon ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyönä toteutettu And Beyond – Miesten luovat polut työelämään-hanke (2021–2023) on ohjannut myös hanketyöhön osallistunutta sosiaalialan työntekijää pohtimaan omaa elämänkaartaan ja nuoruutensa kannustavia esimerkkejä takautuvasti.
Pohdinnat ovat pakottaneet tarkastelemaan asiakastyössä läsnä olevaa auttajan valta-asemaa myös siltä kantilta, että tiettyinä ikäkausina avautuvista mahdollisuuksien ikkunoista ja ovista viestittäisiin mahdollisimman vastuullisesti ja läpinäkyvästi vaihtoehtojaan pohtivalle ja ensisijaisesti itselleen mielekästä elämää rakentavalle sosiaalisen nuorisotyön asiakkaalle.
Sukupuolisensitiivisyyttä ja nuoruusajan navigointia
Vuonna 2011 alkunsa saaneen Helsingin Poikien Talon sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisillä työotteilla toteutetussa, 10–28-vuotiaille pojiksi ja miehiksi identifioituville nuorille tarkoitetussa sosiaalisessa nuorisotyössä otetaan huomioon kävijöiden sukupuoleen ja kulttuuriin liittyvien pohdintojen lisäksi voimavarat, verkostot ja kerrokselliset haasteet. Elämäntilanteita, mielenterveyden teemoja, yksinäisyyttä ja toteutumistaan odottavia unelmia käsitellään Helsingin Poikien Talon kehittämien yhteisöllisten palvelumuotojen ohella kahdenkeskisinä keskusteluina asiakkaiden ja ohjaajien välillä.
Yksilölliseksi tueksi nimetty palvelumuoto on monelta osin elämäntilannetta vakauttavaa, psykososiaalista hyvinvointia vahvistavaa, nuorelle lisätietoa omasta tilanteestaan antavaa ja sosiaaliohjauksen elementtejä sisältävää keskustelua. Palveluun ohjaudutaan tilanteissa, joissa elämästä puuttuvat tienviitat kohti oman näköisiä valintoja. ”Kaikkea ei kannata hautoa vain omassa päässä”, kuten muistutetaan myös Poikien Talon alkuperäisessä sloganissa.
Ura- ja opintopoluilla tapahtuvaa navigointia helpottavat koordinaatit ovat kadoksissa etenkin täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeisinä vuosina. Niiden aikana on mahdollisesti päädytty opiskelemaan alaa, joka ei olekaan kantanut alkuinnostusta pidemmälle tai joka on osoittautunut odotuksiin vastaamattomaksi vaihtoehdoksi. Opinnot ovat saattaneet myös jäädä tauolle tai keskeytyneet oman kuormittumisen vuoksi. On lisäksi tavallista, että peruskoulun tai toiseen asteen opintojen jälkeinen välivuosi on venynyt useammaksi.
Elämänpolkuihin vaikuttavat muuttuvien elämäntilanteiden lisäksi kasvuympäristö, kapeutuvat tulevaisuudennäkymät ja sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys.
Edellä mainittuja kohderyhmän tarpeita ja elinympäristöjen ongelmallisuutta pohtiessa on kuitenkin syytä muistaa, etteivät opiskeluun ja työelämään liittyvät epäselvyydet kosketa ainoastaan haastavista sosioekonomisista taustoista tulevia nuoria.
Jokainen meistä kokee epävarmuutta ja valitsemisen vaikeutta tulevaisuuttamme määrittävissä nivelvaiheissa: vääriä valintoja on helpompaa tehdä kuin oikeita, ja vaikka virheiksi tulkitsemamme valinnat eivät olisikaan lopullisia, kestää kurssin korjaamisessa oikeaan suuntaan monesti kauan. Näissä huolta herättävissä hetkissä tarvitaan toiveikkuutta ja luottamusta tulevaisuuteen.
Pehmeiden arvojen ja tulevaisuudenuskon vaalimisen ohella pyrimme asiakaskohtaamisissa muistuttamaan, että epävarmuus ja pettymyksen kokemukset kuuluvat ihmiselämään – erityisesti aikuistumiseen, jossa monia valintoja tehdään ensimmäistä kertaa itsenäisesti, mutta olettaen, että kaiken pitäisi sujua kuin itsestään.
Vastaanotoilla käsitellään mielenterveyden ja elämänhallinnan teemojen lisäksi sellaisia opiskelun ja työelämän tasoja, joihin kohderyhmään kuuluvat nuoret ovat saattaneet tutustua aiemmin ammatinvalintapsykologin tai opinto-ohjaajan vastaanotoilla. Niitä ovat muun muassa yhteishaku, tulevaisuuden työuran suunnittelu, työkokeilut ja -harjoittelut sekä esimerkiksi ansioluettelon kirjaaminen.
Keskusteluissa ja ohjaustilanteissa käsitellään haaveiden, unelma-ammattien, omia unelmia haastavien normien ja työelämän sukupuolittuneisuuden lisäksi valintojen realistisuutta: millaiseen työhön voi työllistyä, millainen on riittävä toimeentulo ja millaisia jatko-opintoja esimerkiksi toiseen asteen tutkinnot mahdollistavat.
Ylpeyttä, ennakkoluuloa ja niiden lempeää haastamista
Helsingin Poikien Talon historiassa on puhuttu pedagogisena keinona lempeästä haastamisesta, jossa työntekijä ei ainoastaan kulje asiakkaan rinnalla, mutta myös kannustaa tätä harkitsemaan ennalta kartoittamattomia olemisen tapoja, vaihtoehtoja ja näkökulmia. Kohtaamistyössä tapahtuu lisäksi sosiaalista vahvistamista ja positiivisten roolimallien tarjoamista.
Vieraillessamme koululuokissa ja oppilaitoksissa – tai vastavuoroisesti koululuokkien vieraillessa toiminnassamme – kysymme poikaoletetuilta oppilailta ja opiskelijoilta usein seuraavia asioita: millaiset asiat tekevät heidät onnellisiksi, millaisia haaveita heillä on ja millaisessa ammatissa he haluaisivat työskennellä tulevaisuudessa. Etenkin tulevaisuuden työelämän haaveita avaavissa vastauksissa korostuvat monesti raha ja menestys, nuo ikiaikaiset miehisyyden mitat.
Hegemonista maskuliinisuutta edustavat symbolit ja niiden ilmestyminen keskusteluihin ovatkin ammattilaisille tuhannen taalan tilaisuuksia kysyä nuorilta, mitä menestys heille tarkoittaa.
Menestyksen määrittelyissä edetään monesti osakesalkuista asuntosijoittamiseen ja kattohuoneiston vaatehuoneeseen hankituista luksusbrändeistä urheiluautoihin, mutta myös huomattavasti arkisempiin ja henkilökohtaisemmilta tuntuviin menestyksen mittareihin. Puheenvuoroissa kuuluu ilahduttavan usein kaikuja oman jäljen jättämisestä, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kerryttämisestä sekä esimerkiksi siitä, että toiveissa olisi tasapainoinen elämä, jota voisi elää terveenä ja ilman suurempia haaksirikkoja – tai kenties riittävän toimeentulon mahdollistava työ, jossa voisi kokea onnistumista ja merkityksellisyyttä.
Edessä siintäviä opintoja ja työelämää käsitellään korkealentoisten ryhmäkeskustelujen ja maan pinnalle palauttavan arkirealismin lisäksi ”ylpeyden ja ennakkoluulon” – noiden jo Jane Austinin aikakaudesta eteenpäin valintojamme vaikeuttaneiden dilemmojen – kautta. Ylpeys ja ennakkoluulo on myös yksi Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa toteutetussa And Beyond-hankkeessa kehitetyistä menetelmistä, jonka avulla nuoret asiakkaat ovat pohtineet sijoittumistaan opintoihinsa tai työelämään sukupuoltaan ja taustaansa peilaten, toteuttaen samannimisen zine- eli pienlehtijulkaisun pohdintojensa tuloksena.
Eräässä tapauksessa yksilöllisen tuen asiakkaaksi saapunut täysi-ikäinen helsinkiläisnuori on välivuosiksi venähtäneen etsikkoajan ja pitkäkestoisen reflektoinnin jälkeen havainnut haluavansa tehdä tulevaisuudessa sellaista työtä, jossa näkyisi hänen oma kädenjälkensä ja josta hän voisi olla ylpeä. Ylpeäksi tekisi esimerkiksi tilanne, jossa hän pääsisi osallistumaan kerrostalon tai sillan rakentamiseen, ja jossa oma työ olisi konkreettisesti havaittavissa – mahdollisesti myös laajemman käyttäjäkunnan kokemana. Aavistuksen ennakkoluuloinen suhtautuminen sinikaulus- ja duunariammatiksi koettuun työhön muuttuikin ammattiopinnoiksi yhteishakuvaiheen myötä.
Tällaiset valinnat ovat toki sukupuolen mukaiseen työelämän segregaatioon verraten perinteisiä ja pikemminkin sukupuolittuneisuutta tukevia kuin normatiivisuutta haastavia. Asiakkaan elämänkulun kannalta on silti tärkeämpää kannustaa yksilöä, And Beyond-hankkeen alaotsikkoa mukaillen, kohti oman näköisiä ja itselleen mieluisia valintoja kuin että kaikkia opintopolkuaan suunnittelevia nuoria pyrittäisiin ohjaamaan kategorisesti kohti naisvaltaisia työaloja
Pintojen puhtaanapitoa ja uranäkymiä edistävää yhteisöllisyyttä
And Beyond-hankkeessa kehitettyjen luovien menetelmien, nuorten taidelähtöisten taitojen kertymisen myötä tarjottujen keikka- ja ohjaustöiden sekä yksilöllisen asiakasohjauksen lisäksi Helsingin Poikien Talo on tukenut nuorten miesten työllistymistä suoraviivaisemmalla tavalla: palkkaamalla kävijöitään tilojensa viikkosiivouksesta huolehtiviksi tuntityöntekijöiksi.
Vuodesta 2018 saakka Duuniryhmä-nimen alla toiminut työmuoto on työllistänyt kerrallaan kolme kohderyhmään kuuluvaa nuorta. Siistimistyön lisäksi ryhmään osallistuminen on mahdollistanut työelämän perussääntöjen ja yhteistyötaitojen harjaantumisen.
Helsingin Poikien Talolla tapahtunut tuntiperäinen työ on ollut useassa tapauksessa ensimmäinen työkokemusta kerryttänyt työsuhde sekä ulkomaalaistaustaisten että syntysuomalaisten nuorten ansioluetteloissa. Työkokemuksen kertyminen, työsuhteeseen sisältynyt kouluttautuminen ja esimerkiksi hygieniaosaamistodistuksen saaminen ovatkin avanneet nuorille ovia runsastuntisempiin työsuhteisiin. Työsuhteen aikana nuoria on lisäksi valmennettu huolehtimaan omista oikeuksistaan ja valvomaan etujaan työelämässä.
Asetelma on ollut hedelmällinen monesta näkökulmasta tarkasteltuna: nuorten palkkatyö on ollut ammatillisesti ohjattua, työntekijänuoret ovat saaneet perehdytyksen ja ohjauksen lisäksi tukea haavoittaviin elämäntilanteisiinsa, palautteen antaminen on tapahtunut sulavasti ja rakentavasti työntekijän ja työnantajan välillä, joiden lisäksi Helsingin Poikien Talon tilojen kunnossapitoon varattu avustussumman osuus on suunnattu tehdyn työn myötä suoraan sen kohderyhmälle eli nuorille itselleen.
Nuorten tausta yhteisöllisyyttä arvopohjassaan painottavan toiminnan asiakkaina on myös vaikuttanut työhön asennoitumiseen – tai kuten eräs työllistetyistä nuorista on todennut: ”Paikan tuttuudella ollut vaikutusta siihen, että työnteko on tuntunut turvalliselta. Sen tekeminen on ollut arvokasta, koska on itsekin mukana kävijänä ja tietää, millainen vaikutus siisteydellä on viihtyvyyteen.”
Paskaduunia ja portfolioita – vai inhimillisyyttä, identiteettiä ja omien arvojen mukaista työtä?
Hyvistä aikeistaan ja tarjoamansa työn voimaannuttavasta luonteesta huolimatta Helsingin Poikien Talo ei ole kuitenkaan immuuni työelämän nykydiskurssin kriittisille äänenpainoille.
Pintapuolisesti tarkasteltuna asiakasryhmälle ulkoistettu – tai, katsantokannasta riippuen, sisäistetty – Duuniryhmän kaltainen siivoustyö on eräänlainen oppikirjaesimerkki siitä, miten erityisesti kouluttautumattomat ulkomaalaistaustaiset ihmiset sijoittuvat käsityksissämme, mutta myös tilastollisesti ns. matalapalkka-aloille ja palveluammatteihin: siivoustyön ohella vuokratyöfirmojen sijaislistoille, julkisen liikenteen palvelukseen ja nykypäivänä erityisesti alustatalouden työntekijöiksi.
Paskaduuneiksi vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä leimatuissa ja huomionarvoisesti itse prekaariaktivismin suunnalta nimetyissä ammateissa ja niiden arvostuksessa on yhtymäkohtia myös työelämän paradigman muutokseen: työnteko ei ole itsessään arvokasta ja tärkeää, vaan sen tulee vastata enenevissä määrin ihmisen omaan identiteettiin, eettiseen arvomaailmaan ja jälkikapitalistisiin pohdintoihin.
Työnteon tulee olla inhimillistä.
Inhimillisyyttä voidaan mitata monella tavalla: sen tulee olla arvokasta ensisijaisesti tekijälleen, tukea tekijänsä hyvinvointia sekä mahdollistaa tasapainoisen arjen toteutuminen työtuntien ulkopuolella. Työllä tulee olla myös arvoa yhteiskunnalle, jolloin sen merkitystä voidaan havaita plusmerkkisenä ihmisten hyvinvoinnille.
Taloustutkimuksen vuonna 2021 toteuttamaan opettajien työtä kartoittavaan kyselyyn vastanneista 97 prosenttia koki opettajan työn olevan hyödyllistä ja arvokasta koko yhteiskunnalle. Arvostetuimpien, joskin työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden pienipalkkaisiin ammatteihin ovat perinteisesti eri kyselyissä lukeutuneet myös sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Suomen Kuvalehden selvityksen mukaan vähiten arvostettuja ammatteja ovat olleet erilaiset myyntityöt, feissarit ja vaikuttajat – kasvot ja äänet, joita ihmiset joutuvat kohtaamaan vastentahtoisesti ja ennakoimatta.
Työn merkitys on muuttunut, ja pöytään tuotava leipä on yhä pienempinä murusina tai kenties kryptovaluuttana maailmalla. Esimerkiksi OnlyFansin kautta kertyvä tulovirta voi olla moninkertainen hyväpalkkaiseen viestintä- ja markkinointityöhön nähden. Työelämän realiteetit ja ansaintalogiikat ovatkin erilaiset milleniaaleille ja heitä nuoremmille verraten edeltävien sukupolvien määrittelemiin ”oikeisiin” ja ”rehellisiin” töihin, joita edustetaan ammattiliittojen ja työntekijäjärjestöjen voimin.
Huomionarvoista on myös, ettei toimeentulotukiin ja etuuksiin – yhteiskunnalta saataviin tulonsiirtoihin – suhtauduta siten, että niiden hyödyntäminen olisi yksilöä leimaavaa, vaan ymmärtäen, että toimeentulotuen hakeminen on täyttä todellisuutta monelle työssä käyvälle ihmiselle.
Työstä on myös oikeus kieltäytyä ja tuntea ylpeyttä siitä.
Portinvartijoita ja sisäisen kriitikon vaimentamista
Havaintojemme mukaan oman polun löytyminen ei tapahdu monestikaan lineaarisesti eikä varsinkaan virheitä ja vääriä valintoja tekemättä. Paskaduuneiksi nimettyjen ammattien ei tarvitse olla vain tilapäisiä ja pakon sanelemia vaiheita elämässä. Työllä ja toimeentulolla on merkitystä, mutta merkityksellisiä ovat myös ne tunnit, jotka jäävät työnteon ulkopuolelle.
And Beyond-hankkeessa on luotu ja hyödynnetty moneen suuntaan kurottelevia luovia ja monessa tapauksessa taidelähtöisiä menetelmiä, jotka ovat parhaassa tapauksessa avanneet Helsingin Poikien Talon yksilöllisen ja yhteisöllisen tuen lisäksi monenlaisia solmuja nuorten elämissä. Kuten usean nuoren kanssa on keskusteltu, luovasta työstä ja taiteen tekemisestä ei välttämättä tule uraa, mutta kokemus onnistumisesta ja nähdyksi tulemisesta tulee resonoimaan pitkään positiivisten muistijälkien avulla.
Gallerioissa esillä olleet näyttelyt ja muut nuorten luovuutta esiin tuoneet projektit ovat madaltaneet kynnystä päästä tekemään työtä ja ilmaisemaan itseään sellaisella alalla, jossa valta on monesti taideyliopistojen lehtoreilla, galleristeilla ja taidekriitikoilla. Hankkeessa kertynyttä luovuutta pääsee hyödyntämään muillakin foorumeilla kuin taiteen kentällä – kun on ensin vakuuttanut oman sisäisen kriitikkonsa, että on oikealla polulla.
Kimmo Saastamoinen
.
Poikien Talo
Hämeentie 13 A | 3. kerros
Helsinki
poikientalo@poikientalo.fi
040 775 1549
www.poikientalo.fi
