Miehen mallista puhuminen on useimmiten arvokasta ja hienoa. Mutta. Epäselvien oletusten tiivistyminen miehen malli -käsitteeseen saattaa olla myös ongelmallista, sillä siitä keskusteltaessa ohitetaan useimmiten poikien ja miesten moninaisuus. Miehen mallia käytettäessä jää nimittäin usein täsmentymättä, sopivatko vain tietynlaiset miehet mallin tarjoajiksi vai käykö kaikki. Lisäksi miehen mallin peräänkuuluttaminen saattaa sisältää oletuksen, että samankaltaiset asiat kiinnostavat automaattisesti kaikkia poikia. 

Innoittajana tälle puheenvuorolle on toiminut tutkija Ilana Aallon artikkeli ”Miten miehet pissaavat?” kirjassa Poikatutkimus (Vastapaino, 2018). Siinä Aalto avaa vuosikymmenten saatossa lähes itsestäänselvyydeksi muuttunutta käsitettä ja pääsee mielenkiintoisten, ääneen lausumattomien säännöstöjen ja valta-asetelmien äärelle.  

Miehen mallin antaminen – ja saaminen – liittyy useimmiten poikien kehityksestä huolestuneeseen keskusteluun ja ongelmiin. Miehen malli nousee keskusteluun usein myös silloin, kun sukupuolijärjestystä määritellään uudelleen. Miehen mallia peräänkuuluttavia puheenvuoroja on kritisoitu niiden taustalla mahdollisesti piilevästä pyrkimyksestä, jonka tavoitteena on ollut pikemminkin jälleenrakentaa teränsä menettänyttä hegemonista maskuliinisuutta kuin tukea sukupuolten moninaisuutta ja tasa-arvon toteutumista. 

Poikiin ja miehen malliin liittyvä huoliyhteys ylläpitää vahvaa sukupuolten välistä eroa. Julkisessa keskustelussa tapahtuu polarisoitumista ja yleistämistä, jolloin miesten, isien ja poikien väliset erot jäävät ääneen lausumattomiksi. Miehen malliin liittyy naisen ja miehen sukupuoliperustaisen erilaisuuden alleviivaaminen. Oletetaan esimerkiksi, että isät pystyvät myötäsyntyisellä auktoriteettioletuksella äitejä paremmin asettamaan lapselle rajoja. Lisäksi oletetaan, että mies kykenee tarjoamaan maskuliinisuutensa kautta erityisen yhteyden poikaan ja kanavan miesten omien juttujen toteuttamiselle, mitä ne lienevätkään. 

Mies vaikuttaa olevan merkityksellinen vain siksi, että on mies ja siksi hänen odotetaan toimivan eri tavoin kuin nainen. Miehen malliin ei liity välittäminen, huolehtiminen tai hoiva, vaan vain ne asiat, jotka äidin roolista jäävät yli. On ongelmallista, jos mies piirtyy kasvattajana vain jonkinlaisena vastalääkkeenä hoivaavalle äidille tai naiselta puuttuvien ominaisuuksien kompensoijana. 

Seuraavan kerran, kun julkisuudessa käydään keskustelua miehen malliin liittyen, kannattaakin pysähtyä käsitteen äärelle pohtimaan, mitä tarkoitamme sillä ja millaisen mieskuvan rakentumiseen haluamme sitä käyttää. 

Jyrki Karttunen 

sosionomiopiskelija 

koreografi 

#tunnekundi