Uskon, ettei yksikään kiusattu ihminen koskaan unohda kokemaansa. Vaikka mieli ei muistaisi, keho kyllä muistaa.
Muisto kiusaamisesta saattaa häilyä ja pehmentyä ajan kanssa, mutta se on osa itseä loppuelämän ajan tavalla tai toisella. Tästä syystä on tärkeää ottaa kiusaaminen ehdottoman tosissaan ja tehdä aktiivisesti työtä kiusaamisen havaitsemiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.
Kiusaamisen yleisyys tulee minulle jotenkin aina vähän yllätyksenä, vaikka tiedänkin kiusaamisen olevan läsnä etenkin koulumaailmassa.
THL:n vuoden 2023 kouluterveyskyselyn mukaan 4.–5.-luokkalaisista noin joka kolmas (36,9 %) ja 8.–9.-luokkalaisista noin joka neljäs (28,6 %) tuli kiusatuksi lukuvuoden aikana. Tämä vastaa 20 henkilön luokassa seitsemää oppilasta ja 300 henkilön koulussa 111 oppilasta (4.–5.-luokkalaisista Suomessa).
Suuri osa kiusaamisesta jää kuitenkin aikuisille näkymättömiin. 8.–9.-luokkalaisten keskuudessa vain kolmasosa (33,3 %) kiusatuista tai kiusaajista kertoi tapahtuneesta aikuisille, ja vastaavasti 4.–5.-luokkalaisista noin puolet (55,9 %) toimi samoin, joka sekin on todella vähän.
Usein kiusaamista piilotellaan sekä kiusaajien että kiusattujen toimesta. Sitä on vaikeaa havaita, jos kiusaamisesta ei tehdä näkyvää aktiivisella puheeksi ottamisella tai jos osapuolet vaikenevat tapahtuneesta. Avoin puhumisen kulttuuri ja tunnetaitojen opettaminen ehkäisevätkin kiusaamista.
Kiusaamisen ja syrjinnän vastaisen työn keskiössä on lisäksi se ympäristö, jossa kiusaaminen tapahtuu.
Jos ilmiötä ei oteta tosissaan tässä ympäristössä, mahdollistaa se kiusaamisen näyttämällä vihreää valoa kiusaajalle. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että kaikki työ, joka ei ole kiusaamisen vastaista, tukee kiusaamista ja mahdollistaa sen olemassaolon. Kaikilla lasten ja nuorten kanssa toimivilla aikuisilla tulisi olla valmiuksia toimia kiusaamistilanteissa, sillä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien aikuisten perustehtävään kuuluu vastuu siitä, että kaikilla on turvallista olla.
Aikuisilla on suurin vastuu kiusaamisen ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa. Mutta millaisia valmiuksia on keskivertoammattilaisella?
Olen itse taustaltani nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja sekä sosionomi eikä kumpikaan näistä koulutuksista ole erityisemmin valmentanut kiusaamis-, häirintä- ja konfliktitilanteiden käsittelyyn. Tämä on mielestäni hassua, sillä tällaisten tilanteiden kohtaaminen ja niiden jättämien jälkien korjaaminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus nuorten ja nuorten aikuisten kanssa tapahtuvassa auttamistyössä.
Kiusaamistilanteissa kaikki osapuolet tarvitsevat apua. Kiusaamisena purkautuvalla oireilulla on selkeä yhteys henkiseen pahoinvointiin, jonka käsittelyyn tarvittavat välineet puuttuvat varsinkin lapsilta ja nuorilta. Heitä olisi tärkeää auttaa purkamaan pahaa oloaan turvallisessa ilmapiirissä itseään ja muita loukkaamatta.
Kiusaamisen tunnistamisen ja puuttumisen kautta tehdään kiusaamista näkyvämmäksi ja siitä kertominen helpommaksi. Tuetaan nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia kiusaamisen teemoihin ja siihen puuttumiseen tähtäävän kouluttamisen avulla. Tuetaan kaikkia kiusaamisen osapuolia, mukaan lukien kiusattua ja hänen läheisiään, kiusaajaa ja hänen lähipiiriään, mutta myös nuoren kanssa työskenteleviä aikuisia. Pyritään selvittämään kiusaamisen ja henkisen pahoinvoinnin syitä.
p.s. Harjulan setlementti ry:n Tukikeskus Valopilkku on laatinut aiheesta laajan tietopaketin. ■
Onni Turunen
Kirjoittaja työskentelee Helsingin Poikien Talon ohjaajana ja kohtaa kiusaamistilanteiden osapuolia sosiaalisen nuorisotyön kentällä.
Poikien Talo
Hämeentie 13 A | 3. kerros
Helsinki
poikientalo@poikientalo.fi
040 775 1549
www.poikientalo.fi