Kalle The Magic Fish Part 2 "Time Traveling"

Aikaa on kulunut matkustaessa ja paljon, mutta viimein olemme päässeet Dilijaniin. Lähdin kotoa sunnuntai-iltana kuuden aikaan ja perillä Dilijanissa olimme tiistai-aamuna hieman ennen kello seitsemää. Siis matka perille kesti kaiken kaikkiaan noin 37 tuntia. Puolan sumujen hälvettyä matka sujui lopulta ilman kummempia sattumuksia ja heräsin koneessa sopivasti, kun renkaat osuivat Armenian maaperälle. Olimme saaneet Facebookin kautta viestiä, että kentällä olisi joku kaveri, kuka hoitaisi meidät perille, mutta hän laskeutuisi hieman meidän jälkeen. Olo oli siis hieman epätietoinen sen suhteen mitä tulevan piti.

Kentällä länkkärit keräsivät kiinnostuneita katseita ja ensimmäiset kulttuurien yhteentörmäykset tuli passin tarkastusjonossa, kun paikallinen tapa jonottaa ylitti omat käsitykseni henkilökohtaisista rajoista. Siinä vaiheessa, kun eräs vanhempi herra alkoi nypeltää paitani hihaa, toivoin, että tarkastajat pistäisivät työntekoonsa hieman vauhtia.

Kentällä vähän aikaa odoteltuamme tapasimme Eduardon ja pari Loesjen edustajaa. Meille selvisi, että lähtisimme pikkubussilla suoraan Dilijaniin, joten ehtisimme hyvin mukaan koulutukseen alusta saakka. ”Bussi” olikin varsin eksoottinen peli ja itse hieman epäilin sen kestämistä perille saakka. Myös Ulkoministeriön muistutus liikenteen vaarallisuudesta Armeniassa palasi mieleen. Onneksi oli aamuyö ja liikennettä ei juuri ollut. Vaikka bussista ei juuri ulos nähnyt, koska täällä ei juuri katuvaloja ole, niin matkan aikana alkoi hahmottua, että Armenia (varsinkin Jerevanin ulkopuolella) on aikamoinen aikamatka Neuvosto ajan kulisseihin. Matka olisi mennyt mukavasti, muta kuski päätti polttaa ketjussa ikkuna auki, joten pikkuhiljaa alkoi vuoristoteillä kylmä hiipiä takin sisään. Matkaa oli onneksi vain reilut 100 kilometriä, joten parin tunnin päästä pääsimme hotellille ja vihdoin nukkumaan.

Parin tunnin yöunien jälkeen silmät ristissä lähdin sopivasti myöhässä ensimmäisille tunneille. Jouduin tosissaan skarppaamaan, kun piti tulla tutuksi noin 30 uuden ihmisen kanssa eri puolilta Eurooppaa ja Kaukasusta. Onneksi kaikki vaikuttivat varsin mukavilta, joten luvassa on varmasti antoisa viikko. Kävimme tutustumassa myös Dilijanin kylään/kaupunkiin ja täytyy myöntää, että paikka on varmasti nähnyt parempiakin aikoja. Ympäristö vuorineen ja kukkuloineen oli kuitenkin hieno ja paikalliset todella ystävällisiä.

Alkuilta mentiinkin koulutuksen aiheen parissa ja käytiin läpi käsityksiä tasa-arvosta, sukupuolirooleista, syrjinnästä, stereotypioista ja seksismistä. Työskentelimme pienryhmissä, joka toimi todella hyvin. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita, varsinkin kun mukana on värikkäitä persoonia hyvin erilaisista kulttuureista. Tauoilla oli myös kiinnostavaa jutella muiden kanssa ja kuulla muun muassa kokemuksia Venäjän ja Georgian välisistä konflikteista ja miten se vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään Georgiassa. Erittäin kiinnostava päivä ja nyt taitaa väsy viedä voiton. Toisaalta osa porukasta on vielä lähdössä jatkamaan iltaa, joten pitäisiköhän itsekin vaivautua…