Kalle The Magic Fish part 4

J erevan ja muita kuulumisia 

Pari päivää mennyt nopeasti, enkä ole ehtinyt päivittää kuulumisia täältä Kaukasukselta, joten tässä päällimmäiset fiilikset… Torstai-aamua olin odottanut koulutuksessa, koska ohjelmassa piti ollut maskuliinisuus ja tasa-arvo sekä nuorten miesten kokema epätasa-arvo. Emme olleet kuitenkaan ehtineet kunnolla purkaa keskiviikon tuotoksia, ja ihmisillä tuntui olevan todella paljon asiaa sukupuolirooleista, joten yhtäkkiä puolet aamupäivän tunneista oli käytetty aivan muuhun. Kun vihdoin pääsimme käsittelemään maskuliinisuutta, niin porukan energiat olivat todella alhaalla. Itsekin aloin olemaan aika väsynyt, kun alkoi tuntua, että pyöritämme samoja teemoja uudestaan ja uudestaan.

Mieskysymys jäi siis tässä koulutuksessa siis aika lailla sivuosaan, joka toisaalta kuvastaa jollain lailla miesten roolia tasa-arvokysymyksissä. Olin myös hieman huvittunut, sillä pari päivää oli puhuttu aika paljon stereotypioiden vaikutuksesta epätasa-arvoiseen kohteluun ja maskuliinisuus lokeroitiin aika stereotypisesti muutamaan lokeroon. Okei, loppupäivän ohjelma olikin puolestaan mielestäni onnistunut. Kävimme läpi syrjinnän käsitettä eri ympäristöissä, esimerkiksi dominointitekniikoita ja niiden tunnistamista sekä mietimme miten niihin voi puuttua. Pääsimme itse osallistumaan paljon ja teimme muun muassa pienet näytelmät, johon sentään sain itse yhdistettyä miesten kokemaa epätasa-arvoa. Illalla meillä oli vielä Armenian oppitunti, jolloin saimme kuulla kulttuurista ja opettelimme kirjaimia ja keskeisiä sanoja.

Eilen aamupäivällä aloimme pohtia, miten opittuja asioita jokainen voi omassa elämässään ja työssään soveltaa ja hyödyntää. Puolen päivän aikaan lähdimmekin käymään Armenian pääkaupungissa Jerevanissa. Meitä odotti hotellin edessä pikkubussi ja ihmettelin hieman, miten kaikki lähes kolmekymmentä ihmistä mahtuu kyytiin. Mutta tila oli käytetty todella luovasti hyväksi. Muun muassa käytäville oli kääntyvät penkit, joten tunnelma oli todella tiivis. Armenian Style! Matkalla pysähdyimme Sevan-järvellä, joka oli neuvostoaikaan suosittu lomakohde. Paikka oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta varsin viehättävä. Jerevanissa meillä oli aikaa kierrellä kaupungilla. Kaupunki oli mielenkiintoinen ja tuntui elävän jonkinlaista murrosta. Keskusta oli sopivan kompakti, joten kävellen pystyi käymään keskeisimmillä nähtävyyksillä. Illalla kävimme syömässä porukalla paikallisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja illan mittaan asiakkaat ja henkilökunta tanssi yhdessä pitkin ravintolaa. Päätimme illan paikallisessa baarissa Kaukasuksen rytmien voimin. Täytyy myöntää, että jos Suomessa olisi yhtä hyvä meno, niin voisin ehkä käydäkin joskus ulkona, muuten kuin lenkillä tai lasten kanssa.

Tänään oli ohjelmassa Loesje-juliste työpaja. Oli ihan mielenkiintoista kuulla järjestön taustoja ja julisteiden teko menetelmistä. Lisäksi aloimme suunnitella tulevia projekteja, joissa voisimme hyödyntää täällä oppimaamme. Porukka oli kuitenkin sen verran väsynyttä edellisen päivän reissusta, että luova työskentely ei meinannut oikein sujua. Itse kävin sopivassa raossa hieman jumppaamassa, josta sain sopivasti lisäenergiaa jaksaa päivän loppuun. Muutama vapaana oleva koira tosin vei energiaa, kun joutui lenkillä hieman kiristämään tahtia. Huomenna on koulutuksen viimeinen päivä ja sitten kotiin. Toivottavasti paluulennot sujuu hieman paremmin kuin tännepäin tultaessa. Koti-ikävä alkaa jo hieman painaa. Onneksi Facetime-puhelut hieman helpottavat pahinta ikävää, kun pääsee näkemään ja kuulemaan pieniä poikia kotona.